Isoisäni ylpeili pienillä puhelinlaskuillaan, mutta pois lähtiessämme hän kuiskasi, että soitathan sitten. Vanhan kansan säästäväisyys ulottui myös yhteydenpitoon, mutta sitä ei osattu tai rohjettu ajatella kuinka paljon säästäväisyys maksoi ystävyydelle tai sukulaissuhteiden lämpimänä pitämiselle.
Nyt neljännessä sukupolvessa sama säästäväisyys on kuvioissa edelleen mukana, mutta se ei estä ollenkaan lasteni mahdollisuuksia pitää yhteyttä ystäviinsä. Kun nuorimmainen tulee koulusta, lähettää hän yhden tuhannesta ilmaisesta tekstiviestistään koulukavereilleen ja toisen ystävälleen ja kutsuu heidät keskustelemaan kanssaan Meseen nettiin. Keskustelu jatkuu vilkkaana koko iltapäivän ja ruokailun ja harrastusten ajaksi laitetaan poissaoloilmoitus. Kaikki yhteydenpito on lähes ilmaista, vain netin kuukausimaksun verran, eli sama peli jatkuu sukupolvesta toiseen. Vanhimmainen sai lukemattomia ystävänpäivänviestejä ja puhui handsfree:hin aina kun poikkesin töistä kotona. Ihanaa, kun nuorilla on ystäviä. Ja ihanaa, kun kaikki on niin edullista.
Minun ystäväni poikkesi meille keskustelemaan livenä ja juomaan teetä ja syömään Euroshopperin itse paistettuja pullia. Sekin oli edullista ja mukavaa.
Tilastokeskus tietää taas kuitenkin kaiken paremmin, mutta oikeastaan minä huomasin sen itse vähän aikaisemmin kuin Tilastokeskus, mutta mitä siitä, onhan se hienoa saada virallinen todistus asiasta. Yhteyttä pidetään lähinnä sähköisten viestimien avulla ja aikuisilla on hädin tuskin tunti vuorokaudessa aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Nuorilla on sitä vastoin kaikkea rutkasti enemmän. Kuten esimerkiksi aikaa.
Tämä nettipäiväkirjan aloittaminen on ollut monella tapaa (taiteilija)elämää jäsentävä, siitä on tullut ajattelun työväline, opiskelun reflektoinnin väline. En kuitenkaan ajatellut sen astuvan kovinkaan selvästi yksityiselämän kuvioihin, mutta jotta sopisin täydellisesti geneettiseen sukupolvien väliseen ketjuun, voisin alkaa rakentamaan ystävyyssuhteitani tämän blogin kautta. Kaikki ystäväni voisivat seurata reality taiteilijaelämää netin kautta silloin kun heillä olisi siihen aikaa ja kiinnostusta ja minulta itseltäni taas säästyisi rutkasti aikaa, kun en soittelisi joka puolelle. Ylimääräisen ajan voisin sijoittaa taas…. niin mihin. Mutta edullisemmaksi se kuitenkin tulisi pidemmän päälle, miksi neljä sukupolvea muutoin käyttäytyisi samalla tavalla. Koko vuosisata on näin säästetty ja säästetty, eihän se voi olla turhaa säästämistä.
Mitä siinä on oikeasti säästetty, aikaa vai rahaa. Vai ovatko ne sama asia. Olenko minä se heikoin lenkki.
Pääsivulle