Kutsumustyötä tekevän taiteilijan työpäivä:
Tänään oli taas Happoa ja Kultaa päivä eli tein samat työvaiheet, mutta eri laatoille tai kappaleille kuin viime viikolla, siis syövytin ja kultasin. Tein Syntymäpäiväkalenterin ja Kevään kakkoslaatoille kopiosyövytyksen valmisteluvaiheet ja ruiskutin niille heiman tukkoisella retussiruiskulla myrkyttömän akvatintarasterin.
Sain haastattelupyynnön tilaustyötä koskien, jonka sovimme vasta syksylle, jotta se myötäilee paremmin teoksen valmistumisaikatauluja.
Sovin Marjo-Riitan kanssa Beckerin lehdistötiedotteen aikataulusta alustavasti ja kävimme siihen liittyviä asioita läpi. Olin jo sunnuntaina lähettänyt hänelle kirjalliset teoskuvaukset ja tuntui mukavalta jutella prosessista jonkun kanssa, kun tuntuu vähän siltä kuin olisi jo teosten kanssa niskan päällä aikataulullisesti. Mutta kaikkeen täytyy edelleen varautua.... manaaja pois....positiivisuus tilalle.... nyt.
Soitin Tuijalle Becekeriin ja tiedustelin muusta juhlavuoteen liittyvästä tiedotuksesta ja unohdin pyytää Taiteilijaseura 60 v / Galleria ja Taidelainaamo 20 v logon kutsukorttia varten. Mutta taas vastaavasti Taidegraafikoilta Seppo vastasi soittopyyntöön ja sanoi Suomalainen taidegrafiikka 110 v logon lähtevän minulle huomenna mailina. Tiedotin hänelle myös Taiteilijaseuran blogiprojektista ja keskustelimme Taidegraafikoiden ensi vuonna olevasta juhlavuodesta. Tuija kertoi Lutakon suunnittelutilanteesta ja kolme vuotta sitten Aseman kanssa olleet tilanteet tuntuvat toistuvan jälleen.
Savartesta Sari oli soittanut lounastunnin aikana ja jättänyt Saralle tilauksen.
Kävimme Saran kanssa läpi hänen portfolionsa sisältöä ja ulkoasua Englannin taidekouluhakua varten. Keskustelimme hakuun liittyvistä oppisopimustodistuksista ja työtodistuksesta sekä sovimme hiihtoloma-ajan korvaavista työpäivistä.
Olen kaksi päivää harjoittanut Hannele Huovin ohjetta työsuojelusta, enkä ole avannut sähköpostia ja suojautunut tällä tavoin työltä ( anteeksi kaikille, jos siellä on jotain ehdottomasti tärkeää), mutta uhraan sille todennäköisesti huomenna jonkun tovin.
Työpöydälläni on suojapaperina vanhoja lehtiä ja usein huomaa, ettei ole ensimmäisellä lukemisella kiinnostunut kaikkesta ja niin kävi tänäänkin. Pöydällä on ollut jo viikon verran sama aukeama ja ihmettelinkin jo mistä ajatus kutsumusammatista taas kerran hiipi mieleen. Lehti on Hesari 18.11. 2004 ja siinä käsitellään Jyväskylässä olleita Pappisliiton päiviä, jossa on pohdittu papiston sukupolven vaihdosta ja kirkon uusia työtapoja.
Lause " Papit eivät enää laiminlyö perhettä kutsumuksen kustannuksella" on näköjään keikkunut päässäni kymmenen kärjessä listalla jo viikon verran.
Olen aina kokenut ristiriitaisena taiteiliuteen liitetyn kutsumuksen, sillä vaikka välillä haluaisin antaa tai laittaa kaiken tämän työhön liittyvän pois, en silti ole koskaan osannut ajatella itselleni muutakaan kohtaloa. En ole kokenut ammatinvalintaani kutsumuksena, sillä se on vain yksinkertaisesti ollut itsestään selvää. Se mitä olen joskus nuorena haaveillut, on kuitenkin hyvin erilaista kuin mitä nyt teen. Olen saanut kulkea suhteellisen suoria polkuja saadakseni ammattitaidon, jolla voin toteuttaa taiteilijiuttani. Kohtalo voisi olla hyvinkin toisenlainen, mutta siitä olen varma, että harjoittasin ammattia mitä tahansa, olisi se sellainen missä voisin tehdä samankaltaista pohdintaan tai käsillä tekemiseen liittyvää työtä.
Tänä päivänä tuntuu, että kaikki ammatit, johon liittyy voimakas mielikuva kutsumuksesta, ovat rankassa muutoksessa; pappi, opettaja, kasvattaja, hoitaja ja taitelija. Aivan kun meidän pitäisi aina uudestaan ja uudestaan lunastaa oikeutus tehdä työtämme niin kuin me itse katsomme parhaaksi. Ristiriidat syntyvät kun erilaiset työntekemiskulttuurit kohtaavat ja jossain päätöksetekoportaassa katsotaan, ettemme ole itse oman alamme parhaita asiantuntijoita.
Tänään oli taas Happoa ja Kultaa päivä eli tein samat työvaiheet, mutta eri laatoille tai kappaleille kuin viime viikolla, siis syövytin ja kultasin. Tein Syntymäpäiväkalenterin ja Kevään kakkoslaatoille kopiosyövytyksen valmisteluvaiheet ja ruiskutin niille heiman tukkoisella retussiruiskulla myrkyttömän akvatintarasterin.
Sain haastattelupyynnön tilaustyötä koskien, jonka sovimme vasta syksylle, jotta se myötäilee paremmin teoksen valmistumisaikatauluja.
Sovin Marjo-Riitan kanssa Beckerin lehdistötiedotteen aikataulusta alustavasti ja kävimme siihen liittyviä asioita läpi. Olin jo sunnuntaina lähettänyt hänelle kirjalliset teoskuvaukset ja tuntui mukavalta jutella prosessista jonkun kanssa, kun tuntuu vähän siltä kuin olisi jo teosten kanssa niskan päällä aikataulullisesti. Mutta kaikkeen täytyy edelleen varautua.... manaaja pois....positiivisuus tilalle.... nyt.
Soitin Tuijalle Becekeriin ja tiedustelin muusta juhlavuoteen liittyvästä tiedotuksesta ja unohdin pyytää Taiteilijaseura 60 v / Galleria ja Taidelainaamo 20 v logon kutsukorttia varten. Mutta taas vastaavasti Taidegraafikoilta Seppo vastasi soittopyyntöön ja sanoi Suomalainen taidegrafiikka 110 v logon lähtevän minulle huomenna mailina. Tiedotin hänelle myös Taiteilijaseuran blogiprojektista ja keskustelimme Taidegraafikoiden ensi vuonna olevasta juhlavuodesta. Tuija kertoi Lutakon suunnittelutilanteesta ja kolme vuotta sitten Aseman kanssa olleet tilanteet tuntuvat toistuvan jälleen.
Savartesta Sari oli soittanut lounastunnin aikana ja jättänyt Saralle tilauksen.
Kävimme Saran kanssa läpi hänen portfolionsa sisältöä ja ulkoasua Englannin taidekouluhakua varten. Keskustelimme hakuun liittyvistä oppisopimustodistuksista ja työtodistuksesta sekä sovimme hiihtoloma-ajan korvaavista työpäivistä.
Olen kaksi päivää harjoittanut Hannele Huovin ohjetta työsuojelusta, enkä ole avannut sähköpostia ja suojautunut tällä tavoin työltä ( anteeksi kaikille, jos siellä on jotain ehdottomasti tärkeää), mutta uhraan sille todennäköisesti huomenna jonkun tovin.
Työpöydälläni on suojapaperina vanhoja lehtiä ja usein huomaa, ettei ole ensimmäisellä lukemisella kiinnostunut kaikkesta ja niin kävi tänäänkin. Pöydällä on ollut jo viikon verran sama aukeama ja ihmettelinkin jo mistä ajatus kutsumusammatista taas kerran hiipi mieleen. Lehti on Hesari 18.11. 2004 ja siinä käsitellään Jyväskylässä olleita Pappisliiton päiviä, jossa on pohdittu papiston sukupolven vaihdosta ja kirkon uusia työtapoja.
Lause " Papit eivät enää laiminlyö perhettä kutsumuksen kustannuksella" on näköjään keikkunut päässäni kymmenen kärjessä listalla jo viikon verran.
Olen aina kokenut ristiriitaisena taiteiliuteen liitetyn kutsumuksen, sillä vaikka välillä haluaisin antaa tai laittaa kaiken tämän työhön liittyvän pois, en silti ole koskaan osannut ajatella itselleni muutakaan kohtaloa. En ole kokenut ammatinvalintaani kutsumuksena, sillä se on vain yksinkertaisesti ollut itsestään selvää. Se mitä olen joskus nuorena haaveillut, on kuitenkin hyvin erilaista kuin mitä nyt teen. Olen saanut kulkea suhteellisen suoria polkuja saadakseni ammattitaidon, jolla voin toteuttaa taiteilijiuttani. Kohtalo voisi olla hyvinkin toisenlainen, mutta siitä olen varma, että harjoittasin ammattia mitä tahansa, olisi se sellainen missä voisin tehdä samankaltaista pohdintaan tai käsillä tekemiseen liittyvää työtä.
Tänä päivänä tuntuu, että kaikki ammatit, johon liittyy voimakas mielikuva kutsumuksesta, ovat rankassa muutoksessa; pappi, opettaja, kasvattaja, hoitaja ja taitelija. Aivan kun meidän pitäisi aina uudestaan ja uudestaan lunastaa oikeutus tehdä työtämme niin kuin me itse katsomme parhaaksi. Ristiriidat syntyvät kun erilaiset työntekemiskulttuurit kohtaavat ja jossain päätöksetekoportaassa katsotaan, ettemme ole itse oman alamme parhaita asiantuntijoita.
kirjoittanut: Kirsi | 23:19
Pääsivulle