Tänään Päivi päivitti Taiteilijaseuran ja minun omille nettisivuille tulevan näyttelyni SANATAIDETTA JA AIKAKÄSITYKSIÄ.
Aika on ollut läsnä tekemisissäni aina. Olen tutkinut suhdettani aikaan eri tavoin ja päätynyt useimmiten katsomaan taaksepäin, historiaan. Taiteilijanroolissa aikakäsitykseni on ongelmallinen, sillä elän tavallaan useassa eri aikakapselissa samaan aikaan, eikä rinnakkaisten aikakäsitysten läpivieminen helpota yksityiselämän puoltakaan.
Näyttelyn valmistumisen lyhyt historia:
Valmistan näyttelyäni Galleria Beckeriin ja edellisestä näyttelystäni täällä Jyväskylässä on jo aikaa kohta viisi vuotta. Olen anonut näyttelyajan kuitenkin jo puolitoista vuotta sitten ja sen piti alunperin olla jo lokakuussa 2004, mutta perheen sisäisten aikajärjestelyiden vuoksi päädyin anoman näyttelyn ajansiirtoa keväälle 2005.
Aloitin teosten suunnittelun syksyllä 2003 ja ajattelin myös esittää, osittain samaan teemaan perustuvia ja osittain samoja teoksia, vuosi sitten anotussa näyttelyssä Galleria G:ssä, syksyllä 2006.
Tiedustelin mahdollisuutta tehdä erään teoksen osalta yhteistyötä Keski-Suomen Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen paperiartesaanikoulutuksen kanssa vuoden 2003 lopulla ja lähetin viitteellisen suunnitelman 3.3.2004 sähköpostitse vastaavalle opettajalle. Näyttelyaikataulun muututtua tilaisuus toteuttaa teos osittain oppilastilaustyönä mahdollistui ja muistaakseni 19.7.2003 teoksen prototyypistä ja alustavasta tilauksesta sovittiin Veeran ja Titan kanssa.
Tammikuun 2005 lopussa teos on valmis ja paperiartesaanien näyttöarviointitilaisuus ohi ja näyttely on edessä 19.3.2005 alkaen. Tilatun teoksen (tai teospohjan) kanssa rinnakkain on valmistunut ja on valmistumassa muitakin aika-aiheeseen liittyviä teoksia. Aloitin esimerkiksi lokakuussa 2004 tekemään teosta Kevät. Näyttää siltä, että elän aina väärässä aikakapselissa, vähän niin kuin vaatemalliston suunnittelijat elävät talvea kesällä ja kesää paukkupakkasilla.
Aika jättää jälkiä, aika kuluttaa.
Toissa päivänä radiossa nettietsivät esittelivät sivustoa, jonka nimi on www.myfootprint.com.
Sivustolla voi kuulemma käydä mittaamassa oman kulutuksensa, siis kuinka kuluttaa maapalloa, eli kuinka paljon jättää jalanjälkiä jälkeensä. Tämä väestömäärä tällä kulutuksella kuulemma tarvitsisi kolme samanlaista maapalloa, jotta se kestäisi kaiketi keskimääräisen 8 hehtaarin/ asukas kulutuksen. Voi olla, että tämä meni väärinkin, siis tuo hehtaari määrä.
Footprint.
Viime perjantaina Urheiluklinikalla jaloistani otettiin jalanjäljet. Astuin molemmilla jaloilla vuorotellen lämmitetylle pohjalliselle pehmeän ja lämpimän alustan päällä. Tein omat jalanjäljet ja saan noutaa ne paranneltuina muistaakseni 14.2. Niistä on tehty minulle sopivat.
Jätän joka päivä jälkeeni jalanjälkiä kulkiessani kodin ja työhuoneen väliä ja nyt tällaisena vuorotellen sohjoisena ja jäätyneenä aikana, niitä jää paljon ja ne ovat todella näkyviä, mutta vaarallisia.
Alapihalla on kallio, jonka muutettuamme harjasin puhtaaksi ja löysin hiekan ja sammaleen alta kalliosta useita erikokoisia jalanjälkiä ja joskus kesällä kun malttaa kokeilla, niin oma jalka sopii muutamaan niistä oikein hyvin. Siellä on myös pieniä jalanjälkiä.
Footprint.
Sana print on koko ammattini kuva. Englanniksi ammattinimikkeeni on printmaker eli jälkien tekijä, taidegraafikko. Vedos, a print, on se taideteos, joita prinmaker tekee. Vedostaja, joka tekee vedoksia, on printer.
Kuinka paljon minun jälkiäni mahtuu tänne?
kirjoittanut: Kirsi | 22:27
Pääsivulle