11.2.2005 VUOROVAIKUTUSTA

Kolme viimeistä päivää ovat olleet hyvin vuorovaikutteisia. Minä olen ottanut yhteyttä ja minuun on otettu yhteyttä. On ollut aktiivista ja passiivista tiedottamista. On ollut osallistuvaa tapaamista ja rakentavaa kritiikkiä. Kaikkea olen tehnyt itse tai ollut tekemisen kohteena. Joitain asioita on saatettu päätökseen ja jotkut ovat vasta alullaan. Kaikesta syntyy liikettä ja minä olen siinä liikkeessä mukana.

Tiedottamista:

1. Sain ystävänpäivän kortin, oikeasti, Ilmariselta, jossa muistutetaan viimeisestä TEL-vuosi-ilmoituksen palautuspäivästä.
2. Sain Suomen Taidegraafikoilta jäsenkirjeen, jota en ole vielä ehtinyt lukea.
3. Jyväskylän Taiteilijaseuran tässä kuussa päättyvän Raamit EU-hankeen loppuraportti tuli ja kerkesin suremaan sen päättymistä.
4. Taiteilijaseuran kautta tuli sähköpostitse kutsu Jyväskylän seudun kulttuuritoimijoiden verkostotapaamiseen.

Yhteydenottoja:

1. Koivulinnasta soitettiin ja tiedusteltiin, jos minun olisi mahdollista osallistua kesän näyttelyyn, mutta koska minulla on jo sovittuna kesän näyttelyt, sovimme vuodesta 2006 alustavasti.
   
2. Lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen Kulttuuriaitan kautta tilattiin taidekasvatusnäyttely Haukkalan koululle ja sovin jo alustavasti Jennin kanssa ripustuksesta, jos minulla on liian kiire näyttelyn kanssa. Jenni on OKL:n kautta ollut jo tekemässä opetusharjoitteluosuutta taidekasvatuksesta Raamit hankkeessa ja oli jo ennen joulua mukanani ripustamassa näyttelyä Norssiin.
3. Otin yhteyttä Luova Foorumi hankkeen Raijaan ja keskustelimme tiistaisesta seminaarista, jonne en kerinnyt. Keskustelimme myös muista hankkeeseen liittyvistä asioista ja pääsin ajan tasalle esimerkiksi viranomaisten kanssa käytävistä keskusteluista, sillä jäätyäni ohjausryhmästä pois vuoden vaihteessa, en ole kerinnyt seuraamaan tilannetta.

Rakentavaa kritiikkiä:

1. Keskustelin ammattioppilaitoksen opo:n kanssa näyttöarviointitilaisuudesta ja omasta osuudestani tilaisuudessa. Sain tarvitsemani tiedon ja tilaisuudesta antamani kritiikki otettiin vastaan rakentavasti.
2. Keskustelin Linko-koulutuksen ohjaajien roolista Jarin kanssa ja annoin palautetta. Yritän kaiken aikaa selvittää itselleni omia odotuksistani koulutuksen suhteen. Ongelmana on vain, että kaikki on niin uutta, että huomaa ottavansa kaiken tyytyväisenä vastaan ja oma käsitys tarpeista muodostuu vasta vähitellen. Mutta oma prosessi tarvitsee näköjään rutkasti vuorovaikutusta onnistuakseen.

Vuorovaikutteinen tapaaminen:

1. Linko-koulutuksen kautta oli tälle päivälle järjestetty meille opiskelijoille yrityskummi tapaaminen Jyvässeudun kehittämisyhtiön ja yrittäjien kautta. Tapasimme mm. kolme kokenutta kummia ja Jykesin kansainvälistymispalveluiden toimialajohtajan. Voi olla, että taiteilijallakin on sinne asiaa lähitulevaisuudessa.

Alkuviikko olikin hiljainen, mutta loppuviikko oli hyvin täynnä muuta kuin taiteen tekemistä.

Mutta niin taiteilijan elämä on.

Huomaan olisin paljon tuotteliaampi, jos en olisi näin osallistuva, sillä vuorovaikutteisuus estää selvästi itse taiteen tekemistä. Vuorovaikutteisuudesta taiteilija ei saa mitään korvausta eikä siitä syntyvää tulosta voi oikein mitenkään mitata.

Mutta se vain tuntuu jossakin ja jos se puuttuisi, sekin varmaan tuntuisi jossakin. Enpä tiedä. Vuorovaikutteisuudesta syntyy kuitenkin itselle tunne, että kuuluu jonnekin. Ehkä sitten tänne.