9.4.2005 MUISTILAPPUNI MUN

Olen hyvin kiintynyt noin kahden viikon ikäiseen muistilappuuni.

Muistilappuni on edelleen se sama A3. Paperi on uusiokäytössä, sillä sille oli jo tulostettu jotain ennen kuin aloin listata sille tekemättömiä ja lähitulevaisuudessa tehtäviä asioita. Nyt lappu on aivan täynnä kirjotusta molemmilta puolilta ja suurin osa on jo viivattu yli.

Olen kuitenkin niin kiintynyt lappuun, että täytän ja täytän sitä aina vain jokaisesta mahdollisesta tyhjästä kohdasta.

Kiintymykseni lappua kohtaan johtuu siitä, että katsellessani sitä ensin aamulla, minusta tuntuu, että tehtävää ei ole niin kovin paljon, koska olen jo tehnyt noin paljon. Viimeksi illalla sitä on mukava vilkaista, sillä silloin tuntuu, että kyllä nämä hommat kohta loppuu ja pääsen tekemään kohta t ö i t ä.

Sanalla työ tarkoitan taiteellista työtä, t e o k s i a. Minun ajatusmallilla asiat kääntyvät niin, ettei minkään muu kuin itse teoksen tekeminen ole työtä, vaan jotain ylimääräistä, joka vain täytyy tehdä. No nyt minä teen niitä ylimääräisiä pois, jotta pääsisin tekemään oikeita töitä, mutta ajattelin ottaa kaiken mahdollisen ilon ylimääräisistä tehtävistä irti muistilapun avulla.

Lappu alkaa olla visuaalisestikin aika kivan näköinen ja sisältö on todella monipuolinen. Se sisältää asioita hotellihuoneen ja teoskuljetuksen varaamisesta, lähetyslistojen ja pakettien tekemiseen. Tulostuskalvojen ja tarlataanin tilaamista ja kesänäyttelyiden teosten kehystykseen toimittamista. Useita soittoja ja sähköposteja. Lehdistömateriaalin kokoamista ja kutsujen ja osoitetarrojen tulostamista ja kulttuurivinkkaamista lehteen. Opiskelutehtävien loppuunsaattamista ja arviointeja.

Yleensä asiat menevät näin. Kun näyttelyn saa valmiiksi ja ripustettua, alkaa ajanjakso, jolloin täytyy saattaa asioita loppuun ja taas aloittaa uusia. Muistilapun avulla teen tilaa luovuudelle ja vapautan itseni huonosta omastatunnosta.

A3 muistilappu on aika ohut omaksitunnoksi ja kevyt kantaa.