Aikakäsitteen hahmottaminen numeroilla ja ajankulun laskeminen taskulaskimella on osoittautunut minulle, visualiselle ihmiselle, mahdottomaksi. Näyttelynavajaistapahtuman oikea ajankäyttötulos on Kapan blogisivulla ja viestien mukaan sama matemaattinen ongelma on askarruttanut muitakin. Onneksi en ole ottanut suoraa kommentointi mahdollisuutta, sillä olisin varmaan saanut todella julkista matematiikan etäopetusta useasta eri lähteestä.
Kapan laskemana tulos näyttää lohdullisemmalta ja sekunnit ovat valokuvaajilla ammatin puolesta paremmin valotusaikojen hallinnan vuoksi selkärangassa, meillä graafikoilla kun laatat lilluu hapossa myrkyttömilläkin tekniikoilla tehtynä vähintään minuutteja ja ajankäytön laskeminen on minulla ehkä suurpiirteisempää senkin suhteen, tai voihan sitä aina selitellä. Kiitos oikeasta ajasta!
Taidegraafikon työ on erilaisten kemiallisten aineiden kanssa työskentelemistä ja useisiin työvaiheisiin liittyy oleellisesti ajan mittaaminen, sillä usein lopputulokseen yksi eniten vaikuttavista tekijöistä on aika.
Teoksesta tulee sitä tummempi mitä pitempään laatta on hapossa ja sitä vaaleampi, jos käytetty syövytysaika on lyhyt. Näin teoksen syövyttämiseen käytetty aika määrittelee teoksen tunnelman, keveyden tai raskauden.
Erilaisten sävyjen aikaan saamiseksi laatta on hapossa useita eripituisia ajanjaksoja ja jokaisessa työvaiheessa taiteilijalla on ”hyppytunteja”, odottamisaikoja, kun odotetaan, että tietty kemiallinen tapahtuma tekee osittain hallitun ja osittain hallitsemattoman jäljen laatalle.
Teoksella on vedostuksen jälkeen myös kuivumisaika, vähintään kaksi tai kolme vuorokautta, jotta väri kuivuu paperille ja kostutettu paperi suoraksi pingotuksessa.
Teoksen syntymäaikaa taas hyvin usein vaikea määritellä, sillä se voi tapahtua niin vaivihkaan, että jälkeenpäin idean tai aavistuksen syntymätapahtumasta ei muista oikein mitään. Jokin tunnelma tai ajatus vain putkahtaa jostain hapuilu sitä kohti alkaa.
Taiteilijan työ on hyvin usein omassa päässä, mutta se miten vapaa on kulkemaan omien mielikuvien ja ajatusten labyrintissä, riippuu useimmiten siitä millainen esterata taiteilijalla on arkipäivässä.
Työhuoneella taiteilijan esterata on täynnä pieniä toistuvia rutiineja; laattojen leikkaamista, viilausta, pohjustusta, värin levittämistä ja pois pyyhkimistä, viivojen hahmottamista, kaikki yhtä käden kaaren liikettä, jota ohjaa ajatukset.
Arkipäivän esterata on täynnä pieniä toistuvia rutiineja; kaupassa käymistä, ruuan laittoa, astiapesukoneen täyttämistä, siivoamista ja pyykin käsittelyä.
Taiteilijan työ on eräänlaista luovuuden esteradalla pomppimista, jossa on erilaisia vaihtoehtoja valittavana ja taiteilijan on päätettävä mitä kulloinkin valitsee. Luovan prosessin aikana taiteilija tekee, usein huomaamattaan, pieniä päätöksiä, valintoja eri toteuttamisvaihtoehdoista toinen toisensa perään.
- Kaikki vaikuttaa kaikkeen – tehdyistä päätöksistä syntyy kokonaisuus – lopputulos, jossa päätökset ovat, joko sopusoinnussa toistensa kanssa tai sitten eivät. Työ menee joko seinälle, roskikseen tai jää kypsyttelyyn tarkempaa analyysiä varten, saattohoitoon tai uutta syntymistä odottamaan.
Taiteilijan työ on hyvin pitkälle kokonaisuuksien hallitsemista – pienempien tai isompien kokonaisuuksien. Kokonaisuuksien hallinta on myös ajan hallintaa; täytyy sisäistää prosessiin tarvittava aika, ensin luovuuden esteradalla kiertämiseen tarvittava aika ja sitten rutiinien esteradalla soutamiseen tarvittava aika.
Päivän virallinen ohjelma:
Puheluita kasamäärin ja aivojen laittamista järjestykseen sekä sähköpostivastauksia.
Lönnströmin taidemuseo Raumalla on järjestämässä kesäksi 2006 taiteilijakirjanäyttelyn ja kopion Karen Kuncin kuratoiman taiteilijakirjanäyttelykatalogista 31 amerikkalaisen tiedot taidemuseolle ja laitoin pinon postiin.
Olin esittelemässä Beckerissä näyttelyn Jyväskylän syntymäpäivälahjana yleisölle. Moni oli tullut paikalle ja saimme keskustelua aikaiseksi aikakäsitteistä. Vuosisata - Pitkä historia herättää ehdottomasti eniten pohdintaa.
Kävin vielä 18.30 Hopan gallerian ovella yrityksenä päästä katsomaan Verynais-näyttelyä, mutta ovet olivat kiinni ja tajusin vasta myöhemmin, että minulla on viikonpäivät sekaisin, sillä olen ollut koko viikon yhden päivän edellä aikaani.
Kapan laskemana tulos näyttää lohdullisemmalta ja sekunnit ovat valokuvaajilla ammatin puolesta paremmin valotusaikojen hallinnan vuoksi selkärangassa, meillä graafikoilla kun laatat lilluu hapossa myrkyttömilläkin tekniikoilla tehtynä vähintään minuutteja ja ajankäytön laskeminen on minulla ehkä suurpiirteisempää senkin suhteen, tai voihan sitä aina selitellä. Kiitos oikeasta ajasta!
Taidegraafikon työ on erilaisten kemiallisten aineiden kanssa työskentelemistä ja useisiin työvaiheisiin liittyy oleellisesti ajan mittaaminen, sillä usein lopputulokseen yksi eniten vaikuttavista tekijöistä on aika.
Teoksesta tulee sitä tummempi mitä pitempään laatta on hapossa ja sitä vaaleampi, jos käytetty syövytysaika on lyhyt. Näin teoksen syövyttämiseen käytetty aika määrittelee teoksen tunnelman, keveyden tai raskauden.
Erilaisten sävyjen aikaan saamiseksi laatta on hapossa useita eripituisia ajanjaksoja ja jokaisessa työvaiheessa taiteilijalla on ”hyppytunteja”, odottamisaikoja, kun odotetaan, että tietty kemiallinen tapahtuma tekee osittain hallitun ja osittain hallitsemattoman jäljen laatalle.
Teoksella on vedostuksen jälkeen myös kuivumisaika, vähintään kaksi tai kolme vuorokautta, jotta väri kuivuu paperille ja kostutettu paperi suoraksi pingotuksessa.
Teoksen syntymäaikaa taas hyvin usein vaikea määritellä, sillä se voi tapahtua niin vaivihkaan, että jälkeenpäin idean tai aavistuksen syntymätapahtumasta ei muista oikein mitään. Jokin tunnelma tai ajatus vain putkahtaa jostain hapuilu sitä kohti alkaa.
Taiteilijan työ on hyvin usein omassa päässä, mutta se miten vapaa on kulkemaan omien mielikuvien ja ajatusten labyrintissä, riippuu useimmiten siitä millainen esterata taiteilijalla on arkipäivässä.
Työhuoneella taiteilijan esterata on täynnä pieniä toistuvia rutiineja; laattojen leikkaamista, viilausta, pohjustusta, värin levittämistä ja pois pyyhkimistä, viivojen hahmottamista, kaikki yhtä käden kaaren liikettä, jota ohjaa ajatukset.
Arkipäivän esterata on täynnä pieniä toistuvia rutiineja; kaupassa käymistä, ruuan laittoa, astiapesukoneen täyttämistä, siivoamista ja pyykin käsittelyä.
Taiteilijan työ on eräänlaista luovuuden esteradalla pomppimista, jossa on erilaisia vaihtoehtoja valittavana ja taiteilijan on päätettävä mitä kulloinkin valitsee. Luovan prosessin aikana taiteilija tekee, usein huomaamattaan, pieniä päätöksiä, valintoja eri toteuttamisvaihtoehdoista toinen toisensa perään.
- Kaikki vaikuttaa kaikkeen – tehdyistä päätöksistä syntyy kokonaisuus – lopputulos, jossa päätökset ovat, joko sopusoinnussa toistensa kanssa tai sitten eivät. Työ menee joko seinälle, roskikseen tai jää kypsyttelyyn tarkempaa analyysiä varten, saattohoitoon tai uutta syntymistä odottamaan.
Taiteilijan työ on hyvin pitkälle kokonaisuuksien hallitsemista – pienempien tai isompien kokonaisuuksien. Kokonaisuuksien hallinta on myös ajan hallintaa; täytyy sisäistää prosessiin tarvittava aika, ensin luovuuden esteradalla kiertämiseen tarvittava aika ja sitten rutiinien esteradalla soutamiseen tarvittava aika.
Päivän virallinen ohjelma:
Puheluita kasamäärin ja aivojen laittamista järjestykseen sekä sähköpostivastauksia.
Lönnströmin taidemuseo Raumalla on järjestämässä kesäksi 2006 taiteilijakirjanäyttelyn ja kopion Karen Kuncin kuratoiman taiteilijakirjanäyttelykatalogista 31 amerikkalaisen tiedot taidemuseolle ja laitoin pinon postiin.
Olin esittelemässä Beckerissä näyttelyn Jyväskylän syntymäpäivälahjana yleisölle. Moni oli tullut paikalle ja saimme keskustelua aikaiseksi aikakäsitteistä. Vuosisata - Pitkä historia herättää ehdottomasti eniten pohdintaa.
Kävin vielä 18.30 Hopan gallerian ovella yrityksenä päästä katsomaan Verynais-näyttelyä, mutta ovet olivat kiinni ja tajusin vasta myöhemmin, että minulla on viikonpäivät sekaisin, sillä olen ollut koko viikon yhden päivän edellä aikaani.
kirjoittanut: Kirsi | 20:32
Pääsivulle