Millaisilla yksiköillä minä mittaan elämääni.
Jaanko sen vuosiin (1960 -1976 -1980 -1984 -1990 jne.),
vai ajanjaksoihin lapsuus, nuoruus, etsikkoaika, opiskeluaika, vakiintuminen jne.
Ehkä olenkin taiteilijan esteradalla kiertämässä aikaspiraalia, etsimässä spiraalin päätä, joko alku- tai loppupäätä, sillä ei varmaakaan ole paljoa väliä kumpi sieltä lopulta löytyy. Onko aikaspiraali elämän mittaamisessa samankaltainen matka kuin sateenkaaren seuraaminen sen juurelle, matka ilman oikeaa, lopullista määränpäätä.
Elämä tuntuu sopivan kokoiselta, jos se kokonaisuudessaan tuntuu hyvältä sen hetkisessä elämäntilanteessa. Sopivan kokoinen ei tunnu liian isolta, ei liian pieneltä, elämä tuntuu kuin omalta iholta, se ei kiristä eikä roiku. Elämä voisi olla parhaimmillaan sen kokoinen, että sen ääriviivat tunnistaa itsessään vaivattomasti. Oikeasti elämässä on raskausarpia tai muita arpia ja repeämiä. Iho on vain pinnalta ehjä, mutta ei sileä.
Tämän päivän ääriviivat:
Jälleen puhelinpäivä, oli Japanin uutisia ja messujen suunnittelua sekä Lontoon taidemessujen kuulumisia. Päivään mahtui myös taidekasvatuksen kohtaamista; Voionmaan koulun oppilaat käyvät ensi viikolla tutustumassa Sanataidetta ja aikakäsityksiä näyttelyyni omalla ajallaan ja tekevät opettajan ennakkoon antamat tehtävät aikakäsitteiden pohjalta.
Sovimme tänään että, Päivi laittaa näyttelystä taidekasvatus/portfoliopaketin verkkosivuilleni viikonlopun aikana ja opettajat voivat käyttää sitä opetuksen tai näyttelyyn tutustumisen yhteydessä.
Olen niin innoissani taiteilijakirjanäyttelystä, että soitin jo Huovin Hannelelle. Paapatin siitä myös Päiville puhelimessa ja haaveilimme yhdessä taiteilijakirjakurssista Jyväskylään. Taikissa ja Turun piirustuskoulussa kuulemma järjestetään jo tänä vuonna kursseja ja Tampereen AMK:ssa on ollut aikaisemmin täydennyskoulutuksen puolella.
Amerikassa taiteilijakirjojen tekeminen on yhtenä oppiaineena taidekoulutuksessa. ja monilla on oma kustantamomerkki, kun he valmistuvat koulusta. Siellä on myös jokunen pelkästään taiteilijakirjoihin erikoistunut galleria.
Suomessa taiteilijakirjoja kerää ja esittelee Rikhardinkadun kirjasto.
Taiteilijoiden nettiblogi/ verkkopäiväkirja on myös taiteilijakirja ja joku kysyi jo miten se dokumentoidaan.
Tuleekohan kirjoistani pinnalta ehjiä ja sileitä, mutta sisältä rosoisia ja arpisia, vai toisin päin. Mikä on tarinaa ja mikä on sen kuori, mikä on elämää ja mikä on sen kuori.
Minkä kokoisen kirjan teen ja montako sivua se sisältää.
Mielikuva harjoittelua tulevaisuudesta, mieluisia kuvia.
kirjoittanut: Kirsi | 20:40
Pääsivulle