Lapset rakastavat Jostein Gaarderin kirjaa Haloo! Onko täällä ketään?
– Äidin masusta pikkuveljeä odottava poika juttelee avaruudesta tulleen pojan kanssa ja ihmettelee vieraan silmin meidän maailmaamme kertomuksissa Taivas, Puutarha, Talo, Meri, Muna, Tunturi, Yö ja Silinteri. Samalla poika tutustuu itseensä ja ympäröivään maailmaan katsellessaan ja ihmetellessään sitä toisen kokemuksien kautta.
Minulla taiteilijana on usein myös edellisen kaltainen toiseuden tunne ja olen oppinut ymmärtämään, että se, niin kuin moni muukin oman olemisen elementti, voi olla itse asiassa taiteilijan ammatin sisärengas, se joka pitää asioita liikkeellä ja jossa asiat syntyvät. Toiseuteen tottuu ja sitä vain omistaa ikään kuin toisen silmäparin, sen alkuperäisen lisäksi. Kaikkea katsoo vähintään kahdella tavalla ja joskus vielä vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Sisärenkaaseen kuuluu myös uskallus tutustua itseensä aina uudelleen, melkein päivittäin, sillä aina tapahtuu jotain tai kuulee jotain tai näkee jotain tai tuntee jotain, joka muuttaa omaa käsitystään itsestään tai kohdatusta asiasta. Maailmaa koetaan aistien kautta ja aistit ovat yksi taiteilijankin sisärenkaan elementti.
Tänään olen ottanut uuden askeleen itseni tutustumisessa. Vastaus tulee avaruudesta ja tähdistä. Muutaman viikon kuluttua minä ihmettelen ystäväni kanssa astrologista karttaa, joka on tehty syntymähetkeni ja syntymäpaikkani mukaan. Olenko minä vain toteuttanut kohtaloani vai kuinka minun sisärenkaani on muodostunut. Tunnenko minä sitä ihmistä, joka avaruuden tähtikartalta löytyy vai pitääkö minun tutustua kokonaan uuteen ihmiseen.
Haloo! Kuka siellä?
Kilautin kaverille ja tilasin tähtikartan kun muillakin on sellainen. Seuraavaksi teemme vertailevaa tutkimusta ja käymme yhteistä lapsuuttamme ja nuoruuttamme läpi. Pakkohan sitä on; tutustua matematiikan avulla itseensä vai voihan sitä käydä niinkin että tulee ilmi, että olenkin vain matemaattinen virhe.
Päivän virallinen ohjelma:
Tunti työhuoneen siivousta tänään ja tunti eilen. Kolme tuntia taloushallinnon opetusta omassa työhuoneen nurkassa. Beckerin näyttelynesittely ja neuvottelut syksyn näyttelystä kaksi tuntia. Kesän ja alkusyksyn tilauksien laattojen tekemisen ja vedostuksen aikataulujen suunnittelua pari tuntia. Saran oppisopimuksen päättöarviointi ja todistuksen tekeminen tunti. Vedosten singneeraamista puoli tuntia.
Näyttelyiden välissä on yleensä uskomaton määrä tekemätöntä työtä, joka ei tunnu kuuluvan taiteilijalle ollenkaan. Haloo! Kuka?
kirjoittanut: Kirsi | 22:48
Pääsivulle