Lauantaina 19.3. oli avajaiset, reilun kahden tunnin sosiaalinen labyrintti, josta muistan selvinneeni illalla ulos, mutta suurimmalle osalle vieraista taisin ehtiä sanoa vain hei ja sitten hei, hei! Joskus, kun on vähän rauhallisempi tempoisia tilaisuuksia, sitä kerkiää käydä koko vuodenkin tapahtumat ystävien kanssa läpi, sillä lailla perusteellisesti. Tai joidenkin kanssa useamman vuoden, sillä esimerkiksi Jyväskylässä minulla on ollut avajaiset viimeksi 2001, joten vuosia mahtuu väliin.
Kahdessa tunnissa avajaisvieraita oli noin 200 - 250 ja kun käytettävissä ollut 120 minuuttia jaetaan vaikka 200 vieraalla niin sehän on jutteluaikaa noin 6 sekuntia jokaista näyttelyvierasta kohden. Illan ja nyt aamun aikana muistikuvista vilkkuu silmien eteen kasvoja takautuvasti mieleen ja vähän turhautunut olo seuraa, kun tajuaa, että olisin halunnut jutella enemmän ja kysyä sitä ja sitä vielä joltain.
Äitini ehdin sentään esittelemään Uuranmäen Sepolle ja hänen perheelleen, sillä äiti ei ollut vielä koskaan tavannut serkkunsa poikaa, mutta muutoin looginen käyttäytyminen oli mahdotonta. Muistin myös viedä Petäjäniemen Jussin keittiöön, johon hänelle oli varattu jääkaappiin mustikkasoppatarjoilu, sillä Jussi lupasi tulla avajaisiin vain jos hänelle on mustikkasoppaa, sillä hän arveli tulevansa sinne suoraan ladulta. Toivottavasti yksilöllisen palvelun periaate ei leviä nyt tämän esimerkin kautta niin, että seuraavissa avajaisissa on ennakkotilauksia.
Taiteilijoista Harald ja Anne kävivät ennen avajaisia ja Reivin Matti avajaisten jälkeen, sillä tavallisesta ajasta poikkeava ajankohta oli sekoittanut muistia. Avajaisajan vaihdosta tuli paljon positiivista palautetta. Monien mielestä oli hyvä, että aika oli kiireisen perjantai-illan sijasta leppoisana lauantai-iltapäivänä. Aijasta ihmisillä on tietysti hyvin henkilökohtainen näkemys ja kaikille lauantai ei välttämättä ole olleenkaan leppoisa.
Näyttelyvierailta sain lahjaksi kauniita kukkia, pääsiäisruohoa ja lauantaipäivän karkkiannoksen, aamulla leivottua leipää ja juuri leivottua pullaa, sekä pääsiäismunia ja viestejä sekä blogitaiteilijoiden onnittelut sähköisesti. Kiitos kaikille!
Blomqvistin Tuomo, joka teki upean kahden päivän ripustusurakan näyttelyn kanssa sillä hän latojan koulutuksen saaneena latoi kirjaimet seinälle ja pääsi samalla tutustumaan minun lukihäiriööni. Kalenteri-kuukaudet teoksen kohdalla huomasin, että joulukuussa oli J väärinpäin (siellä on myös O ja U väärinpäin, siis peilikuvina sekä esitteessä munkki sana on kirjoitettu mukki). Tuomo kirjoittanut onnittelukorttiin Onnea Kirsi nyätetllesei ja minä ymmärrän sen oikein hyvin, sillä sanassa tarvitse olla vain ensimmäinen ja viimeinen kirjain oikein, jotta sen voi lukea.
Palautetta teoksista ehdin saamaan loppujenlopuksi aika vähän, mutta päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, että vaikka teokset olivat todellinen yllätys useimmille vieraille uusien materiaalien ja tekotavan ja teosten suuren koon vuoksi, että sisältö koettiin puhuttelevaksi ja osittain omakohtaiseksi, kuten olin toivonutkin. Tyrmistys uudistumisesta vaihtui pääsääntöisesti omakohtaiseksi oivallukseksi ja silloin itsestä tekijänä tuntuu todella hyvältä, kun oma prosessi synnyttää uusia prosesseja, mahdollisesti jatkossa
omakohtaista ajan ja aikakäsitteiden tutkimista.
Minulla oli koko päivän suhteellisen freesi ja uudistunut olo, sillä Päivi oli saanut uuden etusivun valmiksi ja kohta viisi vuotta vanha look joutaa nyt historiaan.
Uusi etusivu löytyy www.kirsineuvonen.net .
Lopuksi Ollikaisen Tuula istui Vuosisata - Pitkä historia teoksen edessä pohtimassa ja kaivelemassa muististaan, että mitä merkittävää tapahtui 1905 ja opettaja Ilpo valisti meitä, että Suomen naiset saivat silloin äänioikeuden. Naisten äänioikeutta käsittelevää kirjallisuutta löytyy seuraavasta osoitteesta
http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Home/Kilpailu/bibliogr.htm.
Avajaisten jälkeen minä ja kahdeksan ystävääni vietimme vuosittaista naisten iltaa Ravintola Blomstedtissa ja voin todeta, että äänioikeus on tehnyt meille kaikille hyvää. Eläköön sata vuotta ÄÄNTÄ!
Kahdessa tunnissa avajaisvieraita oli noin 200 - 250 ja kun käytettävissä ollut 120 minuuttia jaetaan vaikka 200 vieraalla niin sehän on jutteluaikaa noin 6 sekuntia jokaista näyttelyvierasta kohden. Illan ja nyt aamun aikana muistikuvista vilkkuu silmien eteen kasvoja takautuvasti mieleen ja vähän turhautunut olo seuraa, kun tajuaa, että olisin halunnut jutella enemmän ja kysyä sitä ja sitä vielä joltain.
Äitini ehdin sentään esittelemään Uuranmäen Sepolle ja hänen perheelleen, sillä äiti ei ollut vielä koskaan tavannut serkkunsa poikaa, mutta muutoin looginen käyttäytyminen oli mahdotonta. Muistin myös viedä Petäjäniemen Jussin keittiöön, johon hänelle oli varattu jääkaappiin mustikkasoppatarjoilu, sillä Jussi lupasi tulla avajaisiin vain jos hänelle on mustikkasoppaa, sillä hän arveli tulevansa sinne suoraan ladulta. Toivottavasti yksilöllisen palvelun periaate ei leviä nyt tämän esimerkin kautta niin, että seuraavissa avajaisissa on ennakkotilauksia.
Taiteilijoista Harald ja Anne kävivät ennen avajaisia ja Reivin Matti avajaisten jälkeen, sillä tavallisesta ajasta poikkeava ajankohta oli sekoittanut muistia. Avajaisajan vaihdosta tuli paljon positiivista palautetta. Monien mielestä oli hyvä, että aika oli kiireisen perjantai-illan sijasta leppoisana lauantai-iltapäivänä. Aijasta ihmisillä on tietysti hyvin henkilökohtainen näkemys ja kaikille lauantai ei välttämättä ole olleenkaan leppoisa.
Näyttelyvierailta sain lahjaksi kauniita kukkia, pääsiäisruohoa ja lauantaipäivän karkkiannoksen, aamulla leivottua leipää ja juuri leivottua pullaa, sekä pääsiäismunia ja viestejä sekä blogitaiteilijoiden onnittelut sähköisesti. Kiitos kaikille!
Blomqvistin Tuomo, joka teki upean kahden päivän ripustusurakan näyttelyn kanssa sillä hän latojan koulutuksen saaneena latoi kirjaimet seinälle ja pääsi samalla tutustumaan minun lukihäiriööni. Kalenteri-kuukaudet teoksen kohdalla huomasin, että joulukuussa oli J väärinpäin (siellä on myös O ja U väärinpäin, siis peilikuvina sekä esitteessä munkki sana on kirjoitettu mukki). Tuomo kirjoittanut onnittelukorttiin Onnea Kirsi nyätetllesei ja minä ymmärrän sen oikein hyvin, sillä sanassa tarvitse olla vain ensimmäinen ja viimeinen kirjain oikein, jotta sen voi lukea.
Palautetta teoksista ehdin saamaan loppujenlopuksi aika vähän, mutta päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, että vaikka teokset olivat todellinen yllätys useimmille vieraille uusien materiaalien ja tekotavan ja teosten suuren koon vuoksi, että sisältö koettiin puhuttelevaksi ja osittain omakohtaiseksi, kuten olin toivonutkin. Tyrmistys uudistumisesta vaihtui pääsääntöisesti omakohtaiseksi oivallukseksi ja silloin itsestä tekijänä tuntuu todella hyvältä, kun oma prosessi synnyttää uusia prosesseja, mahdollisesti jatkossa
omakohtaista ajan ja aikakäsitteiden tutkimista.
Minulla oli koko päivän suhteellisen freesi ja uudistunut olo, sillä Päivi oli saanut uuden etusivun valmiksi ja kohta viisi vuotta vanha look joutaa nyt historiaan.
Uusi etusivu löytyy www.kirsineuvonen.net .
Lopuksi Ollikaisen Tuula istui Vuosisata - Pitkä historia teoksen edessä pohtimassa ja kaivelemassa muististaan, että mitä merkittävää tapahtui 1905 ja opettaja Ilpo valisti meitä, että Suomen naiset saivat silloin äänioikeuden. Naisten äänioikeutta käsittelevää kirjallisuutta löytyy seuraavasta osoitteesta
http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Home/Kilpailu/bibliogr.htm.
Avajaisten jälkeen minä ja kahdeksan ystävääni vietimme vuosittaista naisten iltaa Ravintola Blomstedtissa ja voin todeta, että äänioikeus on tehnyt meille kaikille hyvää. Eläköön sata vuotta ÄÄNTÄ!
kirjoittanut: Kirsi | 12:24
Pääsivulle