Mihin tehtäviin taiteilijakoulutus antaa pätevyyden?
Työssään taiteilija joutuu jatkuvasti miettimään omaa rooliaan erilaisten tehtävien kautta; olenko pätevä opettamaan, olenko epäpätevä taidekasvattaja, olenko pätevä antamaan lausuntoja, olenko epäpätevä osallistuja, missä on minun reviirini rajat. Kertooko joku vai harhailenko vain tällä kentällä ristiin ja rastiin ja katson koska raja tulee vastaan.
Mikä on taiteilijan toimenkuva?
Omalla ammatillisella kentällä sitä voi harhailla mielin määrin omalla työhuoneellaan tulematta nolatuksi tai antautumatta nolostukselle, mutta työhuoneen ulkopuolella määrittely siitä, mihin taiteilijaa tarvitaan, tekemänsä teoksen esittämisen lisäksi, onkin jo vaikeampaa ja oikeastaan turhauttavaa.
Taitelija voi ottaa teoksellaan kantaa asioihin, mutta hän voi toimia myös muutoin vaikuttajana. Hän voi toimia kasvattajana tai mielipidemuokkaajana, kriittisenä tutkijana tai poliitikkona. Antaako taitelijan koulutus taiteilijalle pätevyyden toimia kriittisenä tarkkailijana ja luovan luokan edustajana yhteiskunnassa vai kuuluuko se oikeus ikään kuin taiteilijan toimenkuvaan vai onko se ehkä vain persoonakysymys.
Mielestäni koulutus sitä ei ainakaan edesauta ja välttämättä se ei edes kuulu nykyisin toimenkuvaan vaan useimmat taiteilijat ovat omalla luovalle työprosessisilleen omistautuneita eikä heillä olen minkään alan työehtosopimuksia, joissa velvoitettaisiin toimimaan myös yhteiskuntakriittisesti, ehkä se on sitten vain persoonakysymys.
Luontevin sarake, jossa taiteilijat osallistuvat politiikkaan, on taide- ja taiteilijapolitiikka. Siinä he ovat päteviä asiantuntijoita ja kriittisiä lausunnonantajia, mutta taidepolitiikan reviirit ovat yhtälailla haettava, kokeiltava ja tutkittava. Missä kaikkialla sitä luovuutta on? Täällä, tuolla, nurkan vai peräti rapakon takana.
Luova luokka on uusi käsite mediassa ja esiintyy enemmän taloussivuilla kuin kulttuurisivuilla. Luova luokka on Risc Monitor tutkimuksen mukaan pienentynyt viisi prosenttia muutamassa vuodessa ja on nyt 17 %. Luku merkitsee sitä, että luovalta alalta on kadonnut parissa vuodessa 150 000 työpaikkaa. Uskoisin, että kuvataiteilijat kuuluvat tähän luovaan luokkaan ja nyt tänä päivänä alalle koulutetaan enemmän taiteilijoita kuin koskaan, joten minne ne luovat ihmiset katoavat vai eikö meitä rekisteröidä olleenkaan, koska taiteilijalla ei periaatteessa edes ole työpaikkaa. Missään ja koskaan kukaan ei edes hae kuvataiteilijaa töihin. Olemmeko me luovalle luokalle jääneitä? Voiko taiteilijan rekrytoida muualle kuin tositv-sarjaan? Vaikuttaako taideaineiden vähentäminen kouluissa luovan luokan pienenemiseen tulevaisuudessakin vai hävitäänkö me sukupuuttoon?
Taiteen vaikuttavuutta halutaan mitata eri syistä, terveydellisistä ja nyt luovan talouden tutkimuksen vuoksi. Taiteen vaikuttavuutta havainnollistavia mittareita yritetään kuumeisesti kehittää ja joitain sellaisia jo onkin. Taiteilijat itse ja kulttuurisektori ovat tottuneet selittämään kulttuurin ja taiteen vaikuttavuutta ja taiteilijan työtä niiden merkityksien kautta, mutta se ei koskaan tunnu riittävän.
Valtion taidemuseon Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys on julkaissut esitutkimuksen taiteen vaikuttavuudesta ja sen arvoa mittaavista mittareista, joidenka avulla on mahdollista todentaa taiteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta mm. sosiaalisten vaikutusten, yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tai yhteisöjen vahvistamisen kautta.
www.fng.fi / KEHYS
Toukokuun lopussa näyttää olevan Kuvataiteilijapäivät, joissa käsitellään Taiteilijan tulevaisuutta ja taiteilijoita politiikantekijöinä.
kirjoittanut: Kirsi | 00:05
Pääsivulle