Ensimmäinen tunnistettava vapaapäivä.
Jotain makeeta.
Punaisen Ristin nälkäpäivän kakku ja
Jalin suklaatehdas samana päivänä.
Makeeta mahan täydeltä.
Silmänruokaa.
Mielikuvia uusista töistä pyrkii innokkaasti esiin; kroppa yrittää jo uskotella, ettei muista miten tiukoille se taas otti, se viimeinen rutistus. Pitkästä aikaa olen kiitollinen käytännön asioista, jotka taas jälleen kerran täytyy hoitaa ennen kuin taas saan raivattua tyhjää tilaa työrauhalle.
Ristiriita siitä, että jotkut työt täytyy pakottaa pysymään sisällä tarpeeksi kauan, jotta ne kerkiäisivät kypsyä, alkaa tuntua jo pienenä versovana ituna. Itu on jo juurtunut, vaikka minulla ei ole vielä yhtään ymmärrettävää ajatusta siitä miten aion seuraavan teoksen toteuttaa.
Tiedän, että on vielä liian aikaista olla edes utelias.
Jotain makeeta.
Punaisen Ristin nälkäpäivän kakku ja
Jalin suklaatehdas samana päivänä.
Makeeta mahan täydeltä.
Silmänruokaa.
Mielikuvia uusista töistä pyrkii innokkaasti esiin; kroppa yrittää jo uskotella, ettei muista miten tiukoille se taas otti, se viimeinen rutistus. Pitkästä aikaa olen kiitollinen käytännön asioista, jotka taas jälleen kerran täytyy hoitaa ennen kuin taas saan raivattua tyhjää tilaa työrauhalle.
Ristiriita siitä, että jotkut työt täytyy pakottaa pysymään sisällä tarpeeksi kauan, jotta ne kerkiäisivät kypsyä, alkaa tuntua jo pienenä versovana ituna. Itu on jo juurtunut, vaikka minulla ei ole vielä yhtään ymmärrettävää ajatusta siitä miten aion seuraavan teoksen toteuttaa.
Tiedän, että on vielä liian aikaista olla edes utelias.
kirjoittanut: Kirsi | 00:22
Pääsivulle