RadioHiljaisuus rikkoontuu.
Hiljaisuus vaikuttaa päällisin puolin aina toimettomalta ja tapahtumaköyhältä, mutta oikeastaan ilman hiljaisuutta työhön ei synny rytmiä, jolloin tapahtuisi jotain. Lopputulos syntyy sekä pakottamatta että pakottamalla. Aikarajat ja deadlinet ovat osa kohtalon lankoja joihin meidät on köytetty. Hiljaisuus on ollut niin täyttä ettei sinne ole mahtunut enää mitään muuta.
Deadline on nyt ja minä olen valmis.
Blogi prosessivälineenä toimi erinomaisesti kun käsittelin omaa sisäistä kuvansyntyprosessia, mutta jouduin keväällä uuden tilanteen eteen, kun aloin tekemään tilaustyötä, joka ei ollut vielä julkaisuvapaa. Blogin ja verbaalisen pohdinnan sijaan minun täytyi valita prosessointi välineeksi Hiljaisuus.
Tilaustyö julkistetaan 2.10.2005.
Minä katkon napanuoraa työhön jo nyt ja yritän vapautua siitä ja siirtyä jonnekin puolittaiseen vapaaseen vyöhykkeeseen jossa on tilaa katsoa millainen teoksesta tuli ja mitä ajatuksia alitajunta siihen siirsi.
Kun teos oli valmis, huomasin, että olin käsitellyt sen kautta Aika käsitteen ”Ikuisuus”.
Ikuisuus on valmis ja on aika siirtyä seuraavaan.
Työhuoneella on kaikunut Hiljaisuudessa huuto: ”Ei enää ikinä deadlineä!”
Äänen päälle laskeutuu Hiljaisuuden peitto.
kirjoittanut: Kirsi | 21:54
Pääsivulle